Viime sunnuntaina pidettiin tallillamme harjoitusestekisat, joissa jokainen sai hypätä haluamansa korkuiset radat, kilpailunomaisesti. Eli oli rataantutustumiset, kuulutukset, lähtömerkit ja liputtajat. Sovimme sitten KotiKoutsin kanssa, että kun kerran jo edellisenä viikonloppuna oli hypätty 95cm uusinta, niin nyt olisi hyvä tilaisuus harjoitella sitä kammottavaa metrin rataa pienissä ja kilteissä leikkikisoissa. Eipä muuta kun tuumasta toimeen, vaikka jännittikin (kuskia). Ensin 90cm verryttelyksi, ihan ok, vaikka kakkosesteelle tulikin muutama kielto ja muutenkin jotain sählinkiä. Tädin piikkiin menivät ne. Harjoituksissa saa kuitenkin jatkaa loppuun, joten loppurata skarpaten. Sinne metrin - tai ykkösen, me sovittiin että se on ykkönen eikä 100cm, kun kolminumeroinen luku kuulostaan niin korkealle... ;) - lähdettiin sitten rohkeutta keräillen. Ja se sama kakkoseste aiheutti taas probleemia. Edelleen syy oli estetädin. Hevosen on paha hypätä, jos kuski tuijottaa estettä ja vetää naruista... *huoh* No, kolmannella (vai neljännellä?) yrityksellä hiukan rymistellen yli, mutta yli kuitenkin. Loppurata taas hieman paremmin. Mutta läpi päästiin ja hengissä selvittiin. Onneksi oli harjoituskisat, että sai mennä radan loppuun, vaikka alussa menikin pieleen. Melkoista räpellystähän se vielä oli, mutta ehkäpä me joskus osataan kun kovasti harjoitellaan! Haamuraja on kuitenkin ylitetty. :)