Sporttinen puoliverinen, joka vietiin laitumelle, on vaihtunut. Tilalle on tullut vatsastaan hyllyvä ja pepun päällä lintujen uima-allasta kasvattava luomuhevonen. No, tamma muistuttaa lähinnä kantavaa ponia, mutta on kovin onnellinen, joten olkoon :)

Kengätkin piti laittaa, ja liikuntaa alkaa harrastamaan. Vaan kuinkas kävikään. Poikaystävä on voimiensa tunnossa, laitumen suurimpana naistenmiehenä,  unohtanut olevansa kesyhevonen, ja sen sijaan että lähtisi ratsastukseen, pullistelee lihaksiaan ja laukkailee kun arojen villiorhi tiluksillaan. Tällä käytöksellä herra sitten hankki itselleen paluulipun laitumelta takaisin talliin, joten maastoseuraa ei enää ole tarjolla. Luomuhevosen kaviotkin, vaikka 4:ssä viikossa olivatkin kasvaneet, olivat reunoilta vähän rispaantuneet, joten tätien ja kengittäjän yhteistuumin päätettiin vain raspata kaviot, ja jättää rimpsessa yhä kengättä. Mitäpä sitä ottaa riskia, ettei kengät sitten pysykään, kun seuraakaan maastoon tuskin kovin usein olisi. Tämän kaiken seurauksena Neiti Lihapulla jatkaa lomaansa vielä kuun loppuun, ja tädit toivovat, ettei vatsa enää kasva. Muuten saattaa traileri kotimatkalla käydä ahtaaksi :D Kuten arvata saattaa, hänen korkeudella itsellään ei ole mitään loman jatkumista vastaan ;)

Sydänsuruja siis tiedossa poikaystävän lähdön myötä, mutta itsenäisenä naisena rimpsessamme handlannee tilanteen, ja jatkaa laumansa komentamista entiseen malliin.  Muitakin kavereita on tässä viikkojen aikana löytynyt, joten yksinäistä tuskin tulee. Ja jälleennäkeminen poikaystävän kanssa on tiedossa jo 1.8 ;) :D

-Annukka