Keskiviikkona estetreeneissä estetäti putosi. Tai melkein putosi. Tai miten sen nyt ottaa... Vesimattoesteellä, jonka Fanny ensin aikoi hypätä, sitten loppui usko kesken eikä hypännytkään mutta päätti sitten kuitenkin hypätä - semmoisella loikalla, että täti lähti melkein maata kiertävälle radalle. Putosi kuitenkin takaisin ja melkein Fannyn kohdalle... Fanny ystävällisesti pysähtyi odottamaan, josko killuva täti osaisi päättää että putoaako vai kipuaako takaisin. Päätin pudota (=hypätä maahan) kun tulin siihen tulokseen että on helpompaa kivuta maasta asti takaisin. KotiKoutsi kyllä kovasti huusi "älä tipu älä tipu älä tipu, mä tuun pylläämään!!!" mut ei se ehtiny ajoissa. ;)

Noin niinkun muuten kisoihin valmistelevat treenit sujuivat hienosti, nyt vaan jännitetään huomista koitosta. :)