Syksyn tultua (vaikka sitä ei säistä huomaakaan, kalenterista vain, päivisin edelleen lämpötila hipoo jopa kahtakymmentä...) Fanny päätti alkaa hyvissä ajoin varustautua talveen ja kasvatti uskomattoman paksun ja pitkän talviturkin. Ihan tosta noin vaan... Me epäillään, että sen emä on aikanaan astutettu väärällä pakastespermalla. Landlordin sijasta Fannyn isukki onkin ehkä joku pieni ja karvainen russ-poni... Ei puoliveristen kuulu kasvattaa senttien paksuista poniturkkia! :o Fanny näyttikin lähinnä pieneltä ja pyöreältä ponilta paksun turkkinsa kanssa, joka tietenkin vielä ulkoillessa oli asianmukaisesti pörhöllään. Ja olihan se söpö. Mutta kun nyt on kuitenkin alettu taas ihan treenata ja hevosta pitäis liikuttaa. Ja se parka oli jo alkuveryttelyjen jälkeen valkoisen vaahdon peitossa ja hikipisarat vaan valuivat joka puolelta tip, tip, tip, tip...

Joten ei siinä muu auttanut tätien kuin ottaa klipperi kauniiseen kätöseen ja ajella prinsessan talvikolttu pois. Saa luvan tyytyä teollisiin takkeihin. Nyt neiti on sitten taas karvaton laatuhevonen, vedettiin tamma kokonaan nakuksi päätä, jalkoja ja satulansijaa lukuunottamatta. Ja hienosti rimpsessa suhtautui (taas) toimitukseen, vaikka sen oma hiljainen prinsessatrimmeri sanoikin sopimuksen irti ja jouduimme ajamaan sen enimmäkseen VALTAVAN suurella ja pelottavaäänisellä lehmäleikkurilla. Tätiäkin melkein pelotti se kone, kun tuntui että koko talli tärisi siitä äänestä ja kone oli niin painavakin, että kahdella kädellä sai kannatella. Mutta niin vaan meidän viisas pieni hevosemme seisoi tyynen rauhallisena käytävällä ja antoi ajella jopa mahanalusen ja korvanjuuret. <3 Tätien kullannuppu!

- Kati, joka potee kotona ehkä kuolemaan johtavaa flunssaa eikä siis pääse tekemään mitään kivaa... -