Estetädin ei ehkä sittenkään tarvitse lopettaa ratsastusta tuhoon tuomittuna yrityksenä räpeltää jotain onnetonta... Viime viikon koulutunnin jälkeen nimittäin tuntui suunilleen siltä. Että ikinä ei tästä voi mitään tulla kun on niin vaikeaa. *huoh* Kävi vaan tammaa sääliksi könöttävä täti. ;)

Mutta tänään näkyi jo vähän valoa. :) Vaikka mä yritinkin esittää koutsille toiveen, että voisko se pitää semmoisia ratsastustunteja, missä ei tulisi lainkaan hiki vaan vain liihoteltaisiin hienosti ja tyylikkäästi. Mut ei se kuulemma voi ennenku sitten kun tamma on ensin ratsastettu niin hyväksi että se on mahdollista... Kukahan senkin sitten tekee??! :o xD

Mutta tunti oli oikein mukava ja ratsu myös. Eikä itselläkään enää ole niin karmean epätoivoinen olo. Kyllä mä ehkä joskus sittenkin opin vähän ratsastamaan...

:) Kati

ps. Mut niin se vaan on, että ei voi estetäti yrittää liian vakavamielistä kouluhinkkausta. Kyllä se on yleissatula laitettava, jos meinaa laukassa alas istua eikä vaan könökönökönöttää... ;)