Loska- ja kurakelit tulivat iloksemme, joten maneesiin on pitkästä aikaa jouduttu pyörimään neititamman kanssa. Vaihtelevalla menestyksellä... Toissapäivänä siellä oli esteitä ja se oli Fannyn mielestä kauhean pelottavaa. Samat esteet eivät pelottaneet edellisenä päivänä, että ota siitä nyt sitten selvää. Peilien kohdalla tulee tehdä laukanvaihtoja ihaillen samalla itseään ja suorituksiaan siitä peilistä. xD

Tänään kuitenkin olin ratsastamassa samaan aikaan, kun tallikaveri oli hyppäämässä. Toisella pitkällä sivulla lähellä uraa oli pieni kolmen esteen jumppasarja, ja siitäkös Fannyllekin riitti riemua! Kuka sitä nyt haluaisi muka tehdä avotaivutuksia ja käyntivoltteja, jos kaveri saa vieressä hypätä esteitä!??! No - ei Fanny ainakaan. Joka kerta, kun kaveri hyppäsi, piti Fannynkin vähän pomppelehtia ihan vaan osallistuakseen. Ja sittenhän ratsu riemastui, kun ruvettiin laukkaamaan! "Nyt mä varmasti jo hyppään noita esteitä!" Mielenilmauksia esitettiin kovasti pukittelemalla ja yritettiin pungeta väkisin kohti jumppasarjaa ja parhaimmillaan sarjan välistä edes viimeiselle esteelle... Ja kun täti kaikesta tästä huolimatta oli niin tylsä, että kerrasta toiseen vaan ohjasi kaikkien kivojen esteiden ohitse, ratkaisi Fanny ongelman tekemällä haamuhypyn esteiden kohdalla... Hassu otus. :D

Josko mekin kohta päästäisiin hyppelemään ihan pikkuisia ja kilttejä esteitä. Fanny ainakin tuntuu haluavan! Muutaman kerran ollaan jo puomin ylitse ravattu ja laukattu ja siitä hienosti selvitty. ;)

t. Kati