Hanna tuolla kommenteissa pyysi kuulla laidunromansseista. No täältähän pesee! ;)

Eli Fanny ja Leijona ovat asettuneet mukavasti "taloksi" laitumelle ja päässeet muun lauman mukaan. Muutama päivä meni niin, että laidunsivat kahdestaan vähän syrjemmällä kun muu porukka oli yhdessä. Tänään ainakin näytti jo siltä, että olivat päässeet ihan porukoihin sisään, eli eivät olleet enää mitenkään erillään muista.

No mitä romansseista? Eilen Leijona haettiin laitumelta pois, kengitykseen. Ja siitäkös elämä nousi! Ensinnäkin koko porukka oli kävellyt hanhenmarssia peräkanaa saatille ja Fanny oli yrittänyt ängetä väkisin mukaan. Leijona taas oli sitten portin ulkopuolella yhtäkki hoksannut, että nythän hän joutuu pois laitumelta ja juminut siihen... No, Leijona saatiin kuitenkin talliin asti, jossa se oli pelottanut pikkutyttöjä patsastelemalla ja hyörimällä, pyörimällä, kuopimalla, korskumalla... "Aika pelottavia noi puoliveriset, en mä uskaltasi tommosta hoitaa" olivat suokkeihin tottuneet tytöt todenneet... Ja Leijona kun on oikeasti omalla tallillamme todella rauhallisen, järkevän, luotettavan ja turvallisen hepan maineessa!  xD Kaiken tämän lisäksi ne olivat Fannyn kanssa huutaneet koko ajan toisilleen. Toinen laitumella ja toinen tallissa. Korvat lukossa kaikilla. Kun Leijona sitten viimein pääsi takaisin laitumelle uusien popojen kera, se karautti hurjasti hirnuen ja höristen takaisin laumaan.

Tänään sitten sama ruljanssi uudestaan, kun Leijona lähti ratsastukeseen Fannyn (kengättömänä) jäädessä kesälomailemaan. Fanny hirnuu portilla, Leijona juuttuu matkalla parin metrin välein niille sijoilleen... No, tänään kyllä Fannyn mielenkiinto loppui siihen, kun Leijona katosi näkyvistä. Poissa silmistä, poissa mielestä... Maastolenkin jälkeen pyydystettiin (ja pyydystämiseksi nimenomaan se meinasi mennä) hiukan vastahakoinen Fannykin hetkeksi talliin "kuntotarkastukseen". Voi sitä Leijonan riemua, kun se huomasi Fannyn tulleen myös talliin! :D Siinä sitten pusuttelivat turpasuukkoja kaltereiden läpi. Yritimme jättää kaverukset hetkeksi viileään talliin lepäilemään, mutta eihän siitä mitään tullut. Kun poistuimme tallista, alkoi taas hirnuminen, kuopiminen ja muu mekkalointi - nyt kahden hevosen voimin. He eivät tänne sisälle jää, he lähtevät ulos laiduntamaan! Että se siitä sitten. Kova huoli oli vielä matkalla Leijonalla, että Fanny varmasti tulee mukana takaisin laitumelle. Koko ajan piti kurkkia olan yli.

Meidän hevosista on tullut siis läheisriippuvaisia... Kiva.